Kuinka kauan kissa selviää luonnossa?
Moni kissanomistaja pohtii, kuinka pitkään kissa selviää luonnossa ilman ihmisen huolenpitoa. Vastaus tähän ei ole yksiselitteinen, sillä selviämiseen vaikuttavat useat tekijät kuten kissan ikä, terveydentila, kokemus ulkoilusta sekä ympäristön olosuhteet. Kuitenkin tieteellisten tutkimusten ja eläinasiantuntijoiden havaintojen perusteella voidaan arvioida keskimääräisiä selviytymisaikoja ja -olosuhteita.
Kissan selviytymiskyky riippuu kokemuksesta
Yksi ratkaiseva tekijä luonnossa pärjäämisessä on kissan kokemus ulkoelämästä. Esimerkiksi maatilkulla syntynyt ja elänyt villiintynyt kissa saattaa selviytyä luonnossa jopa useita vuosia – joissain tapauksissa yli kymmenen vuotta. Tällaiset kissat tuntevat ympäristönsä, osaavat metsästää ja pysyä piilossa saalistajilta.
Toisaalta sisäkissat, jotka eivät ole tottuneet ulkoilmaan, pärjäävät huomattavasti huonommin. Ne eivät yleensä osaa etsiä ruokaa, tunnista vaaroja tai suojautua säänvaihteluilta. Tällainen kodista karannut kissa voi selvitä parhaimmillaankin muutamia päiviä tai viikkoja – joskus jopa vähemmän, jos olosuhteet ovat ankarat.
Luonnonolosuhteet vaikuttavat ratkaisevasti
Suomen vaihtuvat vuodenajat asettavat erityisen haasteen luonnossa selviytyvälle kissalle. Talvi tuo mukanaan sekä kylmän että lumipeitteen, mikä vaikeuttaa ravinnon löytämistä ja lisää hypotermian riskiä. Lämpimällä säällä riskeinä ovat muun muassa punkit, loiset sekä kohtaamiset muiden eläinten kanssa. On myös todettu, että taudit, kulkutaudit tai liikenneonnettomuudet ovat yleisiä syitä luonnossa elävien kissojen menehtymiselle.
Lisäksi kaupunkialueet ja taajamat ovat kissoille erityisen vaarallisia. Autojen lisäksi on monia ihmisen rakentamia esteitä, joita luonnossa vaeltava kissa ei välttämättä ymmärrä väistää. Tästä syystä kaupungeissa karanneiden kissojen keskimääräinen elinikä jää usein hyvin lyhyeksi – joissain tapauksissa vain tunteja tai päiviä.
Tieteellistä tutkimusta kissan elinikäennusteesta luonnossa
Useat eläintieteelliset tutkimukset ovat perehtyneet siihen, kuinka pitkään eri olosuhteissa elävä kissa voi selviytyä. Yhdysvalloissa tehdyissä kenttätutkimuksissa on havaittu, että kodittomien kissojen keskimääräinen elinikä vaihtelee 2–5 vuoden välillä, riippuen alueellisista uhkatekijöistä. Kuitenkin vain pieni osa kissoista saavuttaa tuon ikähaarukan ilman ihmisen apua.
Suomessa vastaavaa tutkimusta on tehty lähinnä eläinsuojelujärjestöjen yhteydessä. Näiden mukaan luonnon armoilla elävät kissat säilyvät hengissä keskikesästä alkusyksyyn saakka ilman merkittävää tukea ihmiseltä, mutta erityisesti marras-helmikuun kylmyys tekee selviytymisestä lähes mahdotonta ilman suojaa ja ruokintaa.
Voiko kissa oppia elämään villinä?
Kissalla on säilynyt monia vaistoja, kuten saalistuskäyttäytyminen ja reviirin merkkaaminen, jotka tukevat luonnonmukaista selvitymistä. Harjoittelun ja ajan myötä jotkut kissat todella mukautuvat elämään ilman ihmisen apua. Tällöin puhutaan jo villiintyneestä kissasta, joka ei välttämättä enää palaa luottavaisesti ihmiskontaktiin.
Usein tämä kuitenkin johtaa synkkiin seuraamuksiin: vaikka kissa on oppinut löytämään ruokaa, se ei löydä riittävästi suojapaikkoja, sairastuu tai loukkaantuu eikä saa tarvitsemaansa hoitoa. Tämän vuoksi eläinlääkärit suosittelevat vahvasti, että kissat pidettäisiin joko sisällä tai valvotuissa ulkoiluoloissa – esimerkiksi valjaissa tai aidatulla pihalla.
Johtopäätös: kissa tarvitsee ihmistä
Vaikka kissa on lähtökohdiltaan itsenäinen eläin, nykypäivänä lemmikkikissa ei keskimäärin selviä luonnossa pitkään. Poikkeuksia on, mutta useimmiten ilman ravintoa, suojaa ja hoitoa kissa menehtyy muutamassa viikossa. Tämän vuoksi kissanomistajien tulisi kiinnittää erityistä huomiota lemmikkinsä turvallisuuteen – pitää ovet suljettuina ja varmistaa, ettei eläin pääse karkaamaan.
Mikäli kissa katoaa, on suositeltavaa ilmoittaa asiasta lemmikkieläinsuojeluyhdistyksille, levittää katoamisilmoituksia sekä käyttää hyväksi sirutunnisteita palauttamisen tueksi. Kodin turva on edelleen kissalle paras mahdollinen ympäristö.